Vuoteen mahtuu elämän kirjo

Lähetin äidilleni viestin:

Olen sitten vuoden juomatta. Älä tarjoa mulle punaviiniä.

Äiti oli ylpeä, mutta ihmetteli, että vuosiko oikein. Eikö lyhyempi aika riittäisi? Tai askel askeleelta, steppejä sinne tänne. Aluksi kuukausi, sitten ehkä toinen.

Minä toivon, etten halua juoda enää koskaan. Vuosi loppuelämän taipaleella on pieni steppi – toivon mukaan, olettaen, että elän vanhaksi niin kuin mummu. Ja toisekseen, jos haluankin joskus vielä juoda, haluan kuitenkin oppia olemaan ensin juomatta. En halua yhdistää alkoholia enää yhteenkään tilanteeseen elämässä.

Uskon, että sen oppii vain olemalla.

Olen ollut aikuisiällä yhden uudenvuoden selvinpäin. Olin tuolloin vielä yhdessä entisen avopuolisoni kanssa, olimme tuolloin palanneet juuri takaisin Suomeen pitkältä ulkomaan matkalta. Tein ruokaa, porkkalaa ruisleivän päälle ja muistaakseni carbonaraa, leivoin kakkuja, jotain överiä mudcake-suklaa-mansikkajuustokakkua, ja söimme rakkaiden ihmisten kanssa pitkän pöytämme ääressä. Kynttilät paloi. Taustalla soi jo silloin Yann Tiersen. Koiramme söi muruja jalkojemme juuresta. Join sangriaa, jonka olin tehnyt alkoholittomaan punaviiniin, appelsiiniin ja granaattiomenan siemeniin.

Ennen puoltayötä entinen avopuolisoni ja äitini lähti ampumaan kahdestaan raketteja. Minä en välitä raketeista, joten jäin rapsuttelemaan koiraa sohvalle. Nukahdin sohvalle koiran alle ennen, kuin vuosi vaihtui.

Heräsin siihen, kun silloinen kumppanini kantoi meidät, minut ja koiran, sänkyyn. En tiedä, mitä kello oli, mutta oloni oli levollinen.

Ihana muisto.

Ja tuon muiston vuoksi minua ei mietitytä tuleva uusivuosi. En mieti, voinko olla selvinpäin, koska olen jo kerran ollut. Sen sijaan minua mietityttää monet muut hetket: pikkujoulut, syntymäpäivät, valmistujaiset, opiskelijariennot, vappu, kesälomareissut, kesän mökkiriennot, juhannus, tai ne hetket, kun tunnen pohjatonta yksinäisyyttä, ne hetket, kun olen stressaantunut, tai ne hetket, kun haluaisin nauraa vieläkin kovempaa.

Tämän kaiken oppimiseen menee ainakin vuosi. Ehkä enemmän, sillä olen juonut vuosia. Siksi tarvitaan uusia muistoja, kokemuksia, että näistä kaikista tapahtumista selviää. Selvinpäinkin.

Siksi olen ainakin vuoden viinittä.

Oppiakseni.

1 Comment

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *