Tietoja

Kahden- ja kolmenkympin välissä tasapainoitteleva helsinkiläisnainen kyllästyi.

Itseensä, elämäänsä, siihen, miltä maanantai näyttää, miltä kotikatu näyttää, tai lähinnä siihen, ettei se näytä miltään, ja miltä perjantai-aamu tuntuu – silkalta odotukselta.

Elämä ei ollut enää hetkiä. Se oli menneisyyden murehdintaa ja korjailua, sekä tulevan, paremman odotusta. Se oli sellaista, vaikka kaikki siinä hetkessä olikin ihan hyvin. Silti siitä hetkestä ei voinut nauttia, ei ilman lasillista.

Olen aina tiennyt, että sekä isäni, että äitini puolella kulkee alkoholiongelma.

Olen teinistä saakka tiennyt, etteivät juomistapani ole täysin normaalit.

Alkoholi vaikeutti elämääni vaihtelevasti monta vuotta, ja 22. marraskuuta 2020 päätin lopettaa juomisen.

Vuodeksi, näin alkuun.