Kaksi viikkoa viinittä

Tänään tulee kaksi viikkoa ilman alkoholia. Lopettamispäätöstä on helpottanut korona, vuodenaika, elämän kiire ja jatkuvasti kasvava, tarjolla oleva vertaistuen määrä. Tiesittekö esimerkiksi, että nykyään on tarjolla suomenkielinen verkkokurssi alkoholin käytön lopettamiseen?

Jos vain osaa etsiä, näkyvät juomattomuus ja sober curious -ilmiö sosiaalisessa mediassa ennennäkemättömällä tavalla. Tuntuu, että pinnan alla kuplii. Aistin ja uskallan väittää, että vuonna 2021 juomattomuus puhuttaa meitä uudella tavalla. (Jos siis haluaa olla edelläkävijä, kannattaa korkki laittaa kiinni jo nyt.)

Lopettamispäätöstäni on vaikeuttanut pari yllättävää tietoa. Ensinnäkin lantioni alueelta löydettiin epämääräinen patti, jonka myötä sain kiireellisen lähetteen poliklinikalle ensi maanantaiksi. Se on mitä todennäköisimmiten hyvälaatuinen kasvain tai kysta, joita minulla on ennenkin ollut, mutta tietysti jokin mustaa, ilkeää huumoria viljelevä piru istuu olkapäälläni ja kuiskuttaa korvaani käheällä äänellään pitkät illat, että:

”Mutta eikö olisikin sopivaa – tähän vuoden 2020 teemaan kerrassaan niin sopivaa – että tämä vuosi päättyisi siihen, että sinä *tupakkayskä-tauko*, että sinä saisit syöpädiagnoosin… Mitä sinä siinä kamomillateetä juot, avaa viinipullo, kuolet kuitenkin, kuolevainen, syöpään kuolet…”

kaksi viikkoa ilman alkoholia

Ja, jotta eivät stressitekijät jäisi vain piskuisiin kasvainepäilyihin ja ”kuolen syöpään” -painajaisiin, niin asunto tässä lähtee myös sitten alta 31.12.2020. Tyylikäs lopetus surkuhupaisalle vuodelle, oli syöpää tai ei. Tarkennukseksi todettakoon, ettei alkoholin ja asunnon kanssa ole keskenään mitään tekemistä, vuokrasopimus päättyy minusta riippumattomista syistä.

(Olisi tosin tämän kirjoituksen draaman kaaren kannalta sopivaa, että olisin juonut kotini ja työpaikkani ja opiskelutkin penkin alle, mutta siitä ei ole kyse. Onneksi alkoholi ei kerinnyt pilata elämässäni niin suuria asioita.)

Ja onneksi löysin uuden asunnon parissa päivässä, ja kaikki käytännön asiat on sovittu ja hoidossa, mutta että muutto. Sitä en tilannut, enkä odottanut.

Mutta, viinipullon korkki on pysynyt kaikesta tästä huolimatta kiinni.

Olen ennenkin ollut kaksi viikkoa ilman alkoholia, joten mitään mullistavaa en ole vielä havainnut. Sanomattakin selvää, että olo on parempi sekä henkisesti, että fyysisesti. On myös itselleni sanomatta selvää, että tietyt asiat vaikeutuvat, eikä tiettyjä asioita voi enää paeta viinilasin äärelle.

Spontaanit itkut, mutta myös naurut, ovat lisääntyneet. Samalla uni on vahvistunut. Luova työ osaltaan vaikeutunut, osaltaan helpottunut. Valehtelisin, jos väittäisin, etten kaipaa työntekoa lämpölampun alla, vilttiin kääriytyneenä, viinin huuruisena, tupakkaa karistaen, Yann Tiersen taustalla soiden.

En ole keksinyt tuon tradition tilalle mitään korvaavaa. Mitään samalla tavoin oksettavan kliseistä taiteilijasieluani ruokkivaa. Koen silti, että juomattomuus antaa nyt enemmän, kuin ottaa.

Matka jatkuu.

1 Comment

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *