Heikkojen mielten alkoholiongelma, vai ongelma nimeltä alkoholi

On helppoa ajatella kadun varressa istuvasta humaltuneesta miehestä, että hän on itse itsensä tuohon pisteeseen juonut. Hän on tehnyt valintoja. Hänellä on alkoholiongelma. Hän on alkoholisti. Hänessä siis, hänessä on se vika. Hän on heikko

Olen pitänyt itseänikin heikkona. Olen juonut enemmän, mitä olen suunnitellut. Olen mokaillut. En ole toisin sanoen ollut kontrollissa omasta juomisestani, ja olen mieltänyt sen mielen heikkoudeksi.

Mutta, entä jos vika on alkoholissa?

”Are you weak-willed in other areas of your life or is it alcohol a strange exception?” kirjoittaa Annie Grace kirjassaan This Naked Mind.

En. Rakastan työtäni, ja opiskelu on minulle kuin harrastus. Maksan laskuni ja pesen pyykkini. Imuroin kerran viikossa. Syön kasviksia.

Mutta jostain syystä viinin äärellä vahvuus katoaa. Olen saattanut juoda arkisin ja vaihtaa suunnitelmia alkoholin vuoksi, minkä olen silloin osannut perustella itselleen ja muille ties millä.

Miksemme voi myöntää alkoholin olevan riippuvuutta aiheuttava myrkky, jonka edessä kuka tahansa voi menettää kontrollin? Mietin kuvitteellista yhteiskuntaa, jossa kannustettaisiin heroiinin, amfetamiinin ja kokainiin kohtuukäyttöön – olisiko ihme ja kumma, jos joillakin se huumeiden käyttö ei jäisi vain yhteen koksuviivaan lauantai-iltaisin, vaan koko homma menisi överiksi?

Palatakseni takaisin pohdintaani: jos kontrollini on alkanut jo katoilla, mistä voin tietää, ettei se jossain kohtaa katoaisi tyystin?

Mikä riittäisi katkaisemaan kamelin selän? Jos vaikka rakkain läheiseni kuolisi? Tai jos joutuisin mittaviin talousongelmiin? Jos joutuisin pitkäaikaistyöttömäksi? Mikä tahansa näistä kriiseistä voisi pahimmassa tapauksessa johtaa siihen, että hukkuisin lopulta pullon pohjalle.

Mutta niin, entä se kadun varressa istuva mies. Mitä hän teki, ennen kuin päätyi istumaan kadun varteen? Missä hän oli töissä? Mitä hän opiskeli?

Kadun varressa istunut mies oli aivan kuten kuka tahansa muukin.

Oli opiskellut. Valmistunut. Ollut mukavassa työssä, ja viikonloppuisin juonut pullon viiniä – rentoutuakseen, kuinkas muutenkaan. Sitten firma joutui konkurssiin ja vaimo sairastui syöpään, ja tämä yhtälö sai hänet juomaan pullon viiniä, ei vain viikonloppuisin, vaan iltaisin. Lopulta myös päivisin, kunnes vaimo kuoli, eikä aamuisinkaan ollut enää syytä pysyä selvinpäin.

Tuskin mies kahden- ja kolmenkympin välissä oli ajatellut itsestään, että minä päädyn juomaan halvinta viiniä katukivetyksen reunalle, kun olen viisikymmentä.

Annie Gracen This Naked Mind on ollut valtavan hyvä kirja lopettamisen tueksi. Olen päättänyt heittäytyä kirjan mukaan kyseenalaistamatta liikaa. Otan tekstin vastaan sellaisenaan ja katson, mitä tapahtuu.

Muutan huomenna väliaikaiskotiini luonnon rauhaan, ja sain juuri tietää, ettei minusta löytynyt patti ollut kasvain. Ei ole syöpää. Kaikki on hyvin.

Eikä minun ole tehnyt mieli juoda, joka on ollut melko outoa. Koko marras-joulukuu on ollut melko raskasta aikaa paitsi koulu- ja työkiireiden, myös tämän yllättävän muuton ja muiden muuttujien vuoksi.

Tänään, kun kävelin aamulla labrasta kotiin minä mietin, että miten raskasta kaikki olisikaan juuri nyt, jos tähän päälle pitäisi vielä juoda. Alkoholittomuus ei tee elämästä helppoa, mutta helpompaa kaikki kyllä on.

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *