Helvetin Siilitie

Kännykän muistiosta: ”Istun vikassa metrossa matkalla Idästä kotiin. On hirveän hyvä olla. Väsyttää. Takana sosiaalinen ilta. Huomenna herään työpalaveriin, vaikka huomenna on sunnuntai, ja vaikka herään, olen iloinen; en oikeastaan malttaisi odottaa. Koen olevani monelta osalta niin hirveän etuoikeutettu että en osaa suhtautua tilanteeseeni. Kuka varaa mielellään työpalavereja sunnuntaiaamuille ja nauttii työstään niin, että odottaaContinue reading ”Helvetin Siilitie”

Kohtaamisia

Seuraavana yönä tulee 10 viikkoa lopettamisesta. En tiedä, tuntuuko se pitkältä vai lyhyeltä ajalta. Jos joku olisi sanonut minulle viime kesänä, että ”kuule, tulet aivan pian olemaan yli kaksi kuukautta juomatta, ja se tuntuu sinusta hyvältä ja helpolta”, en olisi ehkä uskonut. Tuolloin viikkokin alkoholitta tuntui saavutukselta. Mutta nyt, kun viikot vierivät, ei aika tunnukaanContinue reading ”Kohtaamisia”

Takaisin valoon

Syöksähdin saunasta jäiseen mereen ja tallustin avojaloin hangessa. Ihmettelin hankia ja pimeydessä loistavia valoja. Nautin purevasta pakkasesta. Saunomisen ohella inkiväärilimsasta. Mietin lauteilla istuessa, valtavasta saunan ikkunasta merta ihaillessa, että miten onnelliseksi selvä mieleni tulee luonnosta. Koin tuona iltana, siellä metsän siimeksessä ollessani olevani harvinaisen elossa. Ja tuota iltaa seurasi päivä, jolloin laskin pulkalla mäkeä alas,Continue reading ”Takaisin valoon”

Kuukausi viinittä, paras joululahja

Muutama päivä sitten lopettamispäätöksestä humpsahti kuukausi: nyt takana on ensimmäinen kuukausi ilman alkoholia. Vähän huomaamatta, odottamatta; en ajattele juomattomuutta niin aktiivisesti, että kuukausipäivää olisi odottanut tai ihmetellyt suuresti. Se vain tuli, ja meni, ja nyt muutama päivä myöhemmin muistan siitä kirjoittaa. Kuukausi ilman alkoholia lienee pisin holiton aika 1,5 vuoteen. Muistelen, että viimeksi olin näinContinue reading ”Kuukausi viinittä, paras joululahja”

Heikkojen mielten alkoholiongelma, vai ongelma nimeltä alkoholi

On helppoa ajatella kadun varressa istuvasta humaltuneesta miehestä, että hän on itse itsensä tuohon pisteeseen juonut. Hän on tehnyt valintoja. Hänellä on alkoholiongelma. Hän on alkoholisti. Hänessä siis, hänessä on se vika. Hän on heikko.  Olen pitänyt itseänikin heikkona. Olen juonut enemmän, mitä olen suunnitellut. Olen mokaillut. En ole toisin sanoen ollut kontrollissa omasta juomisestani, ja olenContinue reading ”Heikkojen mielten alkoholiongelma, vai ongelma nimeltä alkoholi”

Kaksi viikkoa viinittä

Tänään tulee kaksi viikkoa ilman alkoholia. Lopettamispäätöstä on helpottanut korona, vuodenaika, elämän kiire ja jatkuvasti kasvava, tarjolla oleva vertaistuen määrä. Tiesittekö esimerkiksi, että nykyään on tarjolla suomenkielinen verkkokurssi alkoholin käytön lopettamiseen? Jos vain osaa etsiä, näkyvät juomattomuus ja sober curious -ilmiö sosiaalisessa mediassa ennennäkemättömällä tavalla. Tuntuu, että pinnan alla kuplii. Aistin ja uskallan väittää, ettäContinue reading ”Kaksi viikkoa viinittä”

Vuoteen mahtuu elämän kirjo

Lähetin äidilleni viestin: Olen sitten vuoden juomatta. Älä tarjoa mulle punaviiniä. Äiti oli ylpeä, mutta ihmetteli, että vuosiko oikein. Eikö lyhyempi aika riittäisi? Tai askel askeleelta, steppejä sinne tänne. Aluksi kuukausi, sitten ehkä toinen. Minä toivon, etten halua juoda enää koskaan. Vuosi loppuelämän taipaleella on pieni steppi – toivon mukaan, olettaen, että elän vanhaksi niinContinue reading ”Vuoteen mahtuu elämän kirjo”

Viimeiset viinipullot

Sunnuntaiaamuna 22. marraskuuta 2020 silmäni rävähtivät auki. Ensinnäkin automaation tavoin häpeästä, ja toisekseen pelosta siitä, mitä olen jättänyt tekemättä, ja kolmannekseen siitä, mitä olen tehnyt. Sohvalta kuului voimakasta krapulaista tuhinaa ja sohvan vieressä seisoi puolilleen juotu viinipullo, joka ei ollut puolillaan siksi, että olisimme sohvalla nukkuvan kanssa juoneet vain lasilliset, vaan koska viidennen pullon jälkeenContinue reading ”Viimeiset viinipullot”