Helvetin Siilitie

Kännykän muistiosta: ”Istun vikassa metrossa matkalla Idästä kotiin. On hirveän hyvä olla. Väsyttää. Takana sosiaalinen ilta. Huomenna herään työpalaveriin, vaikka huomenna on sunnuntai, ja vaikka herään, olen iloinen; en oikeastaan malttaisi odottaa. Koen olevani monelta osalta niin hirveän etuoikeutettu että en osaa suhtautua tilanteeseeni. Kuka varaa mielellään työpalavereja sunnuntaiaamuille ja nauttii työstään niin, että odottaaContinue reading ”Helvetin Siilitie”

Kohtaamisia

Seuraavana yönä tulee 10 viikkoa lopettamisesta. En tiedä, tuntuuko se pitkältä vai lyhyeltä ajalta. Jos joku olisi sanonut minulle viime kesänä, että ”kuule, tulet aivan pian olemaan yli kaksi kuukautta juomatta, ja se tuntuu sinusta hyvältä ja helpolta”, en olisi ehkä uskonut. Tuolloin viikkokin alkoholitta tuntui saavutukselta. Mutta nyt, kun viikot vierivät, ei aika tunnukaanContinue reading ”Kohtaamisia”

Takaisin valoon

Syöksähdin saunasta jäiseen mereen ja tallustin avojaloin hangessa. Ihmettelin hankia ja pimeydessä loistavia valoja. Nautin purevasta pakkasesta. Saunomisen ohella inkiväärilimsasta. Mietin lauteilla istuessa, valtavasta saunan ikkunasta merta ihaillessa, että miten onnelliseksi selvä mieleni tulee luonnosta. Koin tuona iltana, siellä metsän siimeksessä ollessani olevani harvinaisen elossa. Ja tuota iltaa seurasi päivä, jolloin laskin pulkalla mäkeä alas,Continue reading ”Takaisin valoon”

Selvän mielen oksettava muistotulva

Ennen vuodenvaihdetta mieleeni alkoi putkahdella toinen toistaan hirveämpiä muistoja, joihin liittyy tavalla tai toisella alkoholi. Olen saattanut olla itse kännissä ja inhottava, tai sitten toinen osapuoli on ollut humalassa ja satuttanut minua. En ole muistanut näitä muistoja, mutta nyt ne kaikki ovat mielessäni raakoina, kipeinä, todellisina ja vahvoina. Se on raskasta ja se on ollutContinue reading ”Selvän mielen oksettava muistotulva”

Kuukausi viinittä, paras joululahja

Muutama päivä sitten lopettamispäätöksestä humpsahti kuukausi: nyt takana on ensimmäinen kuukausi ilman alkoholia. Vähän huomaamatta, odottamatta; en ajattele juomattomuutta niin aktiivisesti, että kuukausipäivää olisi odottanut tai ihmetellyt suuresti. Se vain tuli, ja meni, ja nyt muutama päivä myöhemmin muistan siitä kirjoittaa. Kuukausi ilman alkoholia lienee pisin holiton aika 1,5 vuoteen. Muistelen, että viimeksi olin näinContinue reading ”Kuukausi viinittä, paras joululahja”

Olo kuin lapsella

Alkoholi vie elämästä ilon. Joillakin helpommin kuin toisilla. Itse kuulun niihin, joilla jo kohtuukäytön rajalla elämän värit alkavat haalistua – saatika sitten, kun kohtuukäytön rajat paukkuvat. Silloin krapulat aiheuttavat järkyttäviä ahdistus- ja masennustiloja moneksi päiväksi. Ja silti sitä vain juo, eikä näe, että on siihen aineeseen koukussa. Miten salakavalaa. En ole kai koskaan oksentanut krapulassa,Continue reading ”Olo kuin lapsella”

Heikkojen mielten alkoholiongelma, vai ongelma nimeltä alkoholi

On helppoa ajatella kadun varressa istuvasta humaltuneesta miehestä, että hän on itse itsensä tuohon pisteeseen juonut. Hän on tehnyt valintoja. Hänellä on alkoholiongelma. Hän on alkoholisti. Hänessä siis, hänessä on se vika. Hän on heikko.  Olen pitänyt itseänikin heikkona. Olen juonut enemmän, mitä olen suunnitellut. Olen mokaillut. En ole toisin sanoen ollut kontrollissa omasta juomisestani, ja olenContinue reading ”Heikkojen mielten alkoholiongelma, vai ongelma nimeltä alkoholi”

Kaksi viikkoa viinittä

Tänään tulee kaksi viikkoa ilman alkoholia. Lopettamispäätöstä on helpottanut korona, vuodenaika, elämän kiire ja jatkuvasti kasvava, tarjolla oleva vertaistuen määrä. Tiesittekö esimerkiksi, että nykyään on tarjolla suomenkielinen verkkokurssi alkoholin käytön lopettamiseen? Jos vain osaa etsiä, näkyvät juomattomuus ja sober curious -ilmiö sosiaalisessa mediassa ennennäkemättömällä tavalla. Tuntuu, että pinnan alla kuplii. Aistin ja uskallan väittää, ettäContinue reading ”Kaksi viikkoa viinittä”

Vuoteen mahtuu elämän kirjo

Lähetin äidilleni viestin: Olen sitten vuoden juomatta. Älä tarjoa mulle punaviiniä. Äiti oli ylpeä, mutta ihmetteli, että vuosiko oikein. Eikö lyhyempi aika riittäisi? Tai askel askeleelta, steppejä sinne tänne. Aluksi kuukausi, sitten ehkä toinen. Minä toivon, etten halua juoda enää koskaan. Vuosi loppuelämän taipaleella on pieni steppi – toivon mukaan, olettaen, että elän vanhaksi niinContinue reading ”Vuoteen mahtuu elämän kirjo”

Miksi en kirjoita omalla nimelläni?

Koska alkoholiongelma hävettää. Häpeän, etten voi, enkä halua enää juoda. Sellaisessa yhteiskunnassa me elämme. “Alkoholismi vaikuttaa niin neurologisesti kuin psyykkisesti, eikä sitä voi vähätellä sairautena. Sen negatiiviset vaikutukset hyvinvointiin ovat voimakkaampia kuin useissa muissa hyvinkin vaikeissa somaattisissa sairauksissa – tämä on todettu useissa yhteyksissä. Pahimmillaan alkoholismi voi johtaa kuolemaan. Toivon, että voisimme unohtaa käsitykset, joidenContinue reading ”Miksi en kirjoita omalla nimelläni?”