Vuoteen mahtuu elämän kirjo

Lähetin äidilleni viestin: Olen sitten vuoden juomatta. Älä tarjoa mulle punaviiniä. Äiti oli ylpeä, mutta ihmetteli, että vuosiko oikein. Eikö lyhyempi aika riittäisi? Tai askel askeleelta, steppejä sinne tänne. Aluksi kuukausi, sitten ehkä toinen. Minä toivon, etten halua juoda enää koskaan. Vuosi loppuelämän taipaleella on pieni steppi – toivon mukaan, olettaen, että elän vanhaksi niinContinue reading ”Vuoteen mahtuu elämän kirjo”

Miksi en kirjoita omalla nimelläni?

Koska alkoholiongelma hävettää. Häpeän, etten voi, enkä halua enää juoda. Sellaisessa yhteiskunnassa me elämme. “Alkoholismi vaikuttaa niin neurologisesti kuin psyykkisesti, eikä sitä voi vähätellä sairautena. Sen negatiiviset vaikutukset hyvinvointiin ovat voimakkaampia kuin useissa muissa hyvinkin vaikeissa somaattisissa sairauksissa – tämä on todettu useissa yhteyksissä. Pahimmillaan alkoholismi voi johtaa kuolemaan. Toivon, että voisimme unohtaa käsitykset, joidenContinue reading ”Miksi en kirjoita omalla nimelläni?”

Viimeiset viinipullot

Sunnuntaiaamuna 22. marraskuuta 2020 silmäni rävähtivät auki. Ensinnäkin automaation tavoin häpeästä, ja toisekseen pelosta siitä, mitä olen jättänyt tekemättä, ja kolmannekseen siitä, mitä olen tehnyt. Sohvalta kuului voimakasta krapulaista tuhinaa ja sohvan vieressä seisoi puolilleen juotu viinipullo, joka ei ollut puolillaan siksi, että olisimme sohvalla nukkuvan kanssa juoneet vain lasilliset, vaan koska viidennen pullon jälkeenContinue reading ”Viimeiset viinipullot”